Robotisaatio jatkaa etenemistään. Vuonna 2013 robottipopulaatio kasvoi globaalisti 13% ja pelkästään Kiinassa yli 40%. Robotit ja niiden sovellutukset kehittyvät vauhdilla. Robotit tulevat päivä päivältä paremmiksi niin kognitiivisilta kyvyiltään, fyysisiltä ominaisuuksiltaan samoin kuin kyvyiltään tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa. Konsulttitoimisto McKinsey arvioi, että robotisaation taloudelliset vaikutukset saattavat olla kymmenen vuoden sisällä jopa 6,4 triljoonaan dollaria. Vaikutukset syntyvät paremmasta terveydestä, uusista tuotteista sekä uusista tavoista tehdä tuotteita.

Moderni robotti on syytä erotta klassisesta robotista, joka oli lähinnä joitakin toimintoja tekevä laite. Modernia robotiikkaa kuvastaa lisääntyvä kyvykkyys autonomisuuteen sekä kyky aistia ja kommunikoida ympäristönsä kanssa. Palvelurobottien kehittyessä roboteilla on yhä enemmän tunneälyä, jonka ansiosta niistä tulee erinomaisia työntekijöitä myös palveluympäristöihin, kuten vaikkapa sairaaloihin ja koteihin. Autojen autonomisuudesta on puhuttu jo pitkään.

Suomella on juuri nyt se kuuluisa tuhannen taalan paikka tarttua robotisaation haasteisiin ja nousta nopeastikin trendiaallon harjalle. Onhan meillä paljon osaamista, joka olisi nopeastikin täydennettävissä automaation ja robotiikan tarpeita palvelemaan. Täydennyskoulutusta kuitenkin tarvitaan. Esimerkiksi MetalliPro -lehti välitti konepajojen viestin kuinka osaamisen puute ehkäisee robottivallankumouksen toteutumista alan yrityksissä. Robotiikka ja automaatio ovat tuottavuuden ja kasvun elinehtoja. Konepajoille haaste on tiukasti tätä päivää. Suomalaisen työn tulevaisuus riippuu robotisaatio osaamisestamme.

Mutta robotisaatio on laajempi asia. Se tulee koskettamaan jokaista yritystä, laitosta ja ihmistä. Konepajoista robotit levittäytyvät jo kovaa vauhtia palvelusektorille. Robottien virtualisoituessa ne siirtyvät verkkoon ja silloin tapahtuu se suurin vallankumous, kuten professori Tony Dyson totesi vuoden 2013 robottiviikolla – silloin keinoälyottaa ison askeleen ja voimme vain kuvitella mitä se tarkoittaa. Tulemme näkemään täysin robotisoituneita yrityksiä, myös tietoaloilla.

Entä Suomi? Mitä meidän tulisi kansakuntana tehdä?

Monet maat, mm. Iso-Britannia ja Tanska sekä uusimpana Singapore, ovat tehneet kansallisen strategian, jossa ne määrittelevät miten ne aikovat hyötyä robotisaatiosta. Muun muassa Hollanti ja Etelä-Korea tekivät omat strategiansa jo vuosia sitten. Japani on edelläkävijänä sisäistänyt robotisaation osaksi hyvinvointistrategiaansa. Iso-Britannian strategian ytimessä on rakentaa saarivaltiosta paikka, jossa kaikki maailman robottihankkeet voivat pilotoida tuotteitaan. Todella nerokasta, sillä missäpä olisi helpointa kaupallistaa tuote, kuin siellä, missä se on pilotoitu. Saarivaltion strategiasta on valmistunut jo osa 2, jossa on mukana mm. reshoring mahdollisuutena. Useat englantilaiset yritykset ovatkin jo palauttaneet tuotantoaan kotisaarelle.

Suomen robotisaatiostrategia

Suomi tarvitsee robotisaatiostrategian – kutsuttakoon sitä AiRo strategiaksi, sillä keinoäly (AI) on perustana robottien (RO) vallankumoukselle.

Strategiaa – voittavaa strategiaa on lähdettävä rakentamaan rivakasti ja päättäväisesti. Strategian tulisi perustua kolmelle kysymykselle:

  1. Missä meidän on pakko voittaa?
  2. Missä haluamme voittaa?
  3. Mistä saamme helposti nopeita voittoja?

Missä meidän on pakko voittaa?

Meidän on pakko voittaa SoTe -sektorilla, jossa ongelmat kasautuvat yhä pahemmiksi päivä päivältä. Saamme lukea vanhuksista, joiden hoito on epäinhimillistä. Hoitajista, jotka voimiensa äärirajoilla eivät jaksa olla ystävällisiä. Jokainen tällainen uutinen on tappio hyvinvointiyhteiskunnalle, jota olemme rakentaneet ja vaalineet vuosikymmeniä. Yksinelävien vanhusten määrä lisääntyy samalla kun resurssit hoitaa heitä kodeissaan vähentyvät. Tätä yhtälöä ei ratkaista ilman hyvinvointi robotteja. Robotit, jotka monet ovat vielä kehitysvaiheessa, vapauttavat ihmisen tekemään sitä, mistä hoivatyössä on kyse: hoivaamaan inhimillisesti välittäen – samalla kustannustehokkuus paranee.

SoTe -sektorin ongelmiin tarttuminen robotiikan avulla voi tuoda mukanaan myös innostavan sivujuonteen. Ratkaisuja pohdittaessa saatamme keksiä innovatiivisia tuotteita, joista syntyy uusia suomalaisia kasvuyrityksiä. Hyvinvointivaltio 2.0 ei toteudu ilman huipputasoista robotisaatio-osaamista.

Robotisaatio on eräs paljon puhutun kokeilukulttuurin testausalue. Hyvinvointirobottien kokeiluja ja pilotointeja voidaan tehdä vaikkapa uudessa Robottilaaksossa.

Missä haluamme voittaa?

Robotiikan kenttä on laaja. On tärkeää löytää fokusalue tai strategisia liiketoiminta-alueita. Esimerkiksi Norjassa, yllätys yllätys, strategisina alueina ovat öljy- ja kalateollisuus.

Suomessa on pitkät perinteet ja syvään juurtunut osaaminen metsäteollisuudessa. Metsäteollisuus on pitkälle automatisoitunut, mutta moderni robotiikka ja metsäteollisuuden uudenlainen suuntautuminen kohti biotaloutta mahdollistavat uudet innovaatiot, joita ehkä emme ole vielä nähneetkään. Metsä edustaa maapallon elinvoimaa, siihen liitettynä Suomen robotisaatiostrategia keräisi paljon good willia maailmalla.

Suomi ei voi olla robotisaation kaikilla alueilla kärjessä. Siellä missä emme ole teknologian eturintamassa on meidän oltava hyviä teknologian siirrossa. Hyvänä esimerkkinä on Uudenkaupungin autotehdas, jossa yhteistyö ABB:n kanssa tuotti älykästä teknologiasiirtoa ja tuloksena on syntynyt Pohjoismaiden menestynein autotehdas, jossa tehdään huippuluokan merkkiautoja.

Haluamme voittaa myös virtuaalirobotiikassa, autonomisissa keinoälysovelluksissa. Suomessa on hyvää ohjelmointi ja systeemi-integrointiosaamista, josta voidaan ottaa harppaus kohti kehittyvää keinoälyä.

Mistä saamme nopeita voittoja?

Konepajat ovat yksi maamme talouden ja työelämän tärkeimpiä tukipilareita. EK:n raportin ”salaiset menestyjät” listalta löytyy monta konepajayritystä, jotka ovat jääneet näyttävien ICT -harjoitusten varjoon.

Ei ole kuin muutama vuosi, kun Suomessa harrastettiin ”outsourcingia”. Yrityksiä kannustettiin siirtämään tuotantoaan nk. halpatyövoiman maihin. Ja niin tehtiin, eikä vain meillä, vaan myös muualla maailmassa. Muualla maailmassa tosin on jo käynnistynyt ”reshoring” tai ”botshoring”, jossa robottien ja muun huipputeknologian avulla palautetaan tuotantoja kotimaihin. Tämä on Suomelle suuri mahdollisuus. Eikä tule pelätä sitä, että uusissa tehtaissa ei ole yhtään työntekijää. On suuri arvo sillä, että tehdas sijaitsee Suomessa ja luo toimeliaisuutta ja hyvinvointia ympäristöönsä. Sitä paitsi: Kiinassa tehtaita automatisoidaan kovaa vauhtia. Näyttääkin siltä, että nousevat taloudet eivät jää robotisaatiossa toista viulua soittelemaan, päinvastoin ne pyrkivät kärkeen tällä alueella. Suomenkin on aika tarttua älykkäisiin airoihin ja ryhtyä tosissaan soutamaan robotisaatiossa muuallekin kuin vastavirtaan.

Robotisointiohjelman kärkenä pitäisikin olla juuri konepajat. Teollisuusrobotit ovat kehittyneitä ja valmiita hommiin, kunhan investoinnit saadaan käyntiin. Rahoitustahojen osaamista tulisi tältä osin täydentää, monilla on vanhanaikainen käsitys roboteista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista.

Robotisaatio, automaatio ja kehittyvä keinoäly asettavat suuria haasteita koulutukselle laajemminkin. Tämä tulisi huomioida tiukasti robotisaatiostrategiaa rakennettaessa. Muutospaineita kohdistuu myös taloushallintoon, yritysjohtoon ja organisaatioihin.

Olemme jo siirtyneet informaatioyhteiskunnasta automaatioyhteiskuntaan. Katso ympärillesi ja mieti mikä kaikki tapahtuu jo automaattisesti – ja on tapahtunut jo kauan. Siirtyminen on tapahtunut vaihe vaiheelta ja huomaamatta. Useimmiten muutokset ovat helpottaneet elämäämme, joten emme ole nousseet vastustamaan muutosta.

Pienten askeleiden muutosten ohella tulemme näkemään ja kokemaan suuria harppauksia ubiikkiteknologian (kaikkialla läsnäoleva teknologia) ja robotisaation alueella. Lopputuloksena on ubirobotti, jotka tulee vaikuttamaan arkeemme niin kotona kuin työpaikoilla.

Miksi kansanedustajan ja poliitikon pitää ottaa robotisaatio asiakseen? Robotit ovat yhteydessä kybermaailmaan, jonka turvallisuudesta puhutaan paljon. Mutta robottien aiheuttama riski on fyysinen ja välitön, robotin on oltava todella valmis ja turvallinen, ennen kuin sen voi päästää markkinoille. Robotti on kaapattuna vahingonaiheuttajana todella vaarallinen. Kyberturvallisuuden asiantuntija professori Jarno Limnell pitää kyberturvallisuuden huomioimista täysin riittämättömänä robottien aiheuttamiin riskeihin nähden.

Robotit tulevat yhä lähemmäksi ihmistä. Millä pelinsäännöillä robotti voi esimerkiksi viestittää ihmisestä internetiin? Jos robotti on yhteydessä pilveen, niin miten sen pitäisi toimia, jos yhteys pilveen katkeaa? Robotit vievät ihmisiltä töitä ja vaikka uusia töitä tulee tilalle, niin poliitikkojen on ratkaistava niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tulonmuodostusasioita. Entä Suomen kilpailukyky?

Monia asioita pohdittavaksi. Robotisaatioratkaisut auttavat Suomen uuteen nousuun, mutta tilaisuuteen pitää tarttua ja se on myös poliitikkojen ja valtaapitävien tehtävä.

Tutustu Suomen AiRo –strategia raporttiin: https://intellectualtransitzone.wordpress.com/2015/02/06/suomen-airo-strategia/

Cristina Andersson

Cristina Andersson on yrittäjä ja tietokirjailija. Hän on perehtynyt laajasti robotisaatioon niin maailmaa muuttavana ilmiönä kuin teknologianakin, joka tarjoaa monia mahdollisuuksia innovaatioihin, uuteen liiketoimintaan ja palvelujen parantamiseen.

Cristina toteutti onnistuneesti Suomen ensimmäisen robottiviikon yhdessä mm. Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa vuonna 2013. Robottiviikko on osa EU:n laajuista tapahtumakokonaisuutta. Vuoden 2014 robottiviikolla oli yli 5000 kävijää.

Cristina Andersson koordinoi myös Airo Islandin, ”robottilaakson”, perustamista Helsinkiin. Keskus tarjoaa paikan innovaatioiden ja robotisaation edistämiselle sekä alan yrittäjyyden ja uudenlaisen työn luomiselle. Tietoa hankkeesta saa osoitteesta www.roboticsfinland.fi