Risto Linturin seminaarissa pitämä puhe: 

IHMINEN+  IHMISEN JA TEKNOLOGIAN MUUTTUVA SUHDE

Mikkeli, 21.-22. syyskuuta, 2016

Teknologia, yhteiskunta ja ihmisyys 2020-2050

Risto Linturi

Arvoisat ihmiset, hyvät ystävät,

Suurimman lumiukkoni olen rakentanut täällä Mikkelissä. Kaksoisserkkuni ovat täältä. Isäni veli on äitini sisaren kanssa aviossa. Pikkuserkullani Hannu Linturilla, opetusalan esikuvallani, on pitkä ura Otavan Opiston johtajana. Kälyni miehineen asuu täällä. Näistä olisi hyviksi tarinoiksi ihmisyydestä ja yhteiskunnasta, mutta ei teknologiaa.

En näytä kalvoja. Insinööri puhumassa ihmisyydestä – siinä koetellaan muutoinkin jo monia rajoja. Kaikista kaavoista en kuitenkaan luovu.

Puheen rakenteeseen kuuluu ethos, pathos ja logos. Ethos on nyt ehkä käsitelty riittävästi, vaikka lopussa on toki palattava alkuun. Logos näkyy, kun määrittelen otsikon käsitteet ja annan käsitteiden kulkea kulkuaan. Pathos taisi tulla esiin jo tämän suuruudenhullun aiheen valinnassa. Tunteita saattaa herättää myös, kun täällä enkelten kaupungissa ja näin lähellä Mikkelinpäivää, nostan ihmisyyden suurimmaksi ambitioksi jumalan luomisen. Mutta nyt menen jo asioiden edelle.

Kreikassa ihmisyys ymmärrettiin yhteiskunnasta erillisenä käsitteenä. Ihmistä tarkoittaa sana ”atomo”. Demokritoksen atomiteoria oli yksilön teoria. Demokratian idea: kullakin yksilöllä on omat tavoitteensa, kukin on arvo sinänsä. Kenelläkään ei saa olla liikaa valtaa muiden yli. Antiikin jumalatkin olivat kovin inhimillisiä ja saivat epäilemään kaikkia johtajia.

Periklen Kreikassa ihmiset olivat samanarvoisia. Orjan ja omistajan kohtalot ymmärrettiin onnenkantamoisiksi. Vasta Spartaa kantaneet ideat, joita Platonin akatemia levitti, alistivat yksilön luokkayhteiskunnan välineeksi. Orjien veri muuttui likaiseksi, ihmiset syntyivät eriarvoisiksi.

Koetetaan pelkistää käsitteet, jotta saadaan vuoropuhelu aikaan.

Ihmisyys on haastavin ja löytyy ehkä parhaiten rikkomalla normeja. Youtubessa on paljon videoita viittomakielisten gorillojen Kokon ja Michaelin elämästä. Minua kosketti eniten Kokon suhde Allball -kissaan ja Kokon suru ottolapsen jäätyä auton alle. Kun hoitaja kertoi Allballin kuolemasta, Koko selitti suruaan viittomilla – halliten itsensä. Yöllä omassa yksinäisyydessään Koko ulvoi tuskaansa. Michaelin tarinoista eniten satutti muisto metsästäjien ampuessa gorillaemon. Michaelin maalauksista moni taiteilija olisi kateellinen. Rehelliset biologit noudattaisivat tieteen perusteita ja lukisivat isot apinat sukuun Homo.

Laajennetaan ihmisyyden kuvaa Eino Leinon säkein:

Muualla tulta säihkyy harmaahapset
Vanhoissa hehkuu hengen aurinko
Meil’ ukkoina jo syntyy sylilapset
Ja nuori mies on hautaan valmis jo

Ja minä itse, miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kansain kohtaloita huokailen

Kokon viittomakieli ei tavoita Leinon monia merkityksiä. Ihmiset syntyvät erilaisiksi ja tilanteiden mukaan toteuttavat hyvinkin erilaisia pyrkimyksiä Maslowin viitoittamalla tavalla. Maslow muuten sotki toiveet ja todellisuuden tulkinnoissaan. Väitän, että Hitler ja Stalin olivat itsensä toteuttamisen korkeaksi nostetulla tasolla. Heille tärkeintä todellakin oli vapaus toteuttaa itseään, tehdä sitä, missä he olivat hyviä. Ihmisyyttä on sekin, kun kohtelemme kärpäsinä ryhmän ulkopuolisia.

Spinoza etsi ihmistä aivojen ja ajattelun rakenteesta. Antonio Damasio on moderni sankari sillä saralla. Hänen mukaansa aivot rakentavat mielen ja mieli tietoisuuden. Aivot tuntevat kehon tilan. Ajatukset myös tuntuvat aivoissa kauniilta, rumilta, iloisilta, surullisilta, pelottavilta tai vaikkapa rakkailta. Damasion tietoisuuden korkein taso on omaelämäkerrallinen minä ja hän pitää mahdollisena, että kädellisten lisäksi esimerkiksi koirilla se on. Tarinamuistin tarkoitus on hyvinvointi, kehon homeostaasi.

Emme vielä saaneet ihmisyyttä kiteytettyä. Muistelkaa tarinoita Don Quijotesta, David Copperfieldiin, Candidesta, Rousseaun Tunnustuksiin. Minulle näiden monien teosten ihmisyyskäsitys kiteytyy yhteen kirjaan.

Viktor Frankl oli nuori psykiatri vangiksi joutuessaan. Hänen oivaltamansa ajatus ihmisyyden ytimestä auttoi häntä kestämään keskitysleirin kauhut.  Hänen oli säilyttävä hengissä, jotta hän voisi kertoa oivalluksensa muille. Tähän ajatukseen perustuu logoterapia ja kirjan suomennoksen nimi on Ihmisyyden rajalla. Tässä se ihmisyys on.

Merkityksen löytäminen elämälle on ihmisyyden tärkein koossa pitävä voima. Gorilla löytää merkityksen sosiaalisista suhteista, niin myös useimmat ihmiset, elleivät sitten postimerkkikokoelmasta tai puutarhasta. Toiset haluavat olla osa jotakin suurempaa tarinaa. Tarina, jota itse kerron itselleni, sen kautta syntyy minä, identiteetti, ja kyky elämän valintoihin.

Jättäkäämme nyt ihmisyys taakse, kiteytetään seuraavaksi yhteiskunta.

Kärpästen herra kuvaa ihmisen kykyä alistaa muut valtaansa. Ihmisten instituutiot ovat valtarakenteita. Michael Mann kuvaa näitä hienosti elämäntyössään The Sources of Social Power. Hänen valtansa jakautuu neljään: sotilaalliseen, taloudelliseen, poliittiseen ja ideologiseen.

Valtarakenteet muuttuvat sosiaalisten ja teknisten innovaatioiden myötä. Jos alueen valtarakenteet eivät ole ympäröiviä alueita tehokkaampia, seuraa häviö sodassa tai vallankumous. Pohjois-Korea osoittaa toki, että kärpäsherrat voivat alistaa kansaansa pitkään, mutta pysyvästi se ei vielä ole onnistunut. Yhteiskunnan ydin ei siis ole valta – ainakaan yksin.

Kirjassa NonZero, Robert Wright luotaa biologian ja ihmiskunnan jatkuvasti lisääntynyttä erikoistumista ja vaihdantaa – siis yhteistyötä, positiivista summapeliä. Sitä samaa, josta moraalifilosofi Adam Smith puhui globaalitasolla. Aristoteles selitti erikoistumisella avioliiton pysyvyyttä. Roolijako arjessa muovaa aivoja ja näkyy aivokuvissa.

Hienoin esitys erikoistumisen ja vaihdannan yhteiskunnallisesta merkityksestä on 1800-luvulta. Emil Durkheim vahvisti Adam Smithin osoittaman erikoistumisen hyödyn tuottavuudella ja osoitti seuraukset. Ihminen kaipaa luontaisesti samanlaisuutta. Erikoistumisen ja vaihdannan hyödyt opettavat meidät suvaitsevaisiksi. Ennuste on toiminut Durkheimin ajasta jo yli sata vuotta eteenpäin ja tuhansia taaksepäin.

Yhteiskunta nojaa siis erikoistumisen ja vaihdannan tai suuruuden ekonomian tuottamaan hyötyyn ja sitä tukeviin poliittisiin, taloudellisiin, sotilaallisiin tai ideologisiin valtarakenteisiin. Ihmiskunta on kokeillut näitä kaikkia. Kansallisvaltio jäänee tuoreimpana kokeiluna lyhytikäisimmäksi ja Pohjois-Korean esimerkin mukaisesti tilapäisesti myös negatiiviset summapelit ovat mahdollisia. Tämä on purkissa!

Nyt pääsee insinööri irti – edetään kolmanteen pesään pelaajien esittelyssä – ennen varsinaista peliä.

Teknologiaksi käsitän kaiken kirjoitustaidosta palkkatyön ideaan, metsästyksen, viljelyn, vaatetuksen, höyrykoneen, ruudin, rahan ja valistuksen. Jokainen opittu menettelytapa kelvatkoon teknologiaksi.

Teknologia on se Pandoran lipas. Historialla on suunta. Opimme lisää.

Mitä opimme vuodesta 2020 vuoteen 2050. Tämä on kai se minun vahvuusalueeni – teknologian ennakointi. Teknologiamurros -raportissa tiivistin tuhat tuoretta lähdettä sataan sivuun. Nyt kooste on lyhyempi.

Työstä aloitetaan: älykkäät robotit jättävät monet turhiksi. Robottitakseja ja pikkubusseja kokeillaan nyt monissa kaupungeissa. Robottikokkeja, -muurareita, -maalareita, -hanslankareita, -hamppareita, -robottikirurgeja.

Robotit erikoistuvat meidän puolestamme. Kuka tahansa tunnistaa niiden avulla sairauksia, valmistaa tavaroita, kasvattaa lääkkeitä, tai maalaa viimeisen ehtoollisen keittiön seinään.

Naapuri näkee wifitutkalla meidän pulssimme ja parittelu- tai mekka-asennot näkyvät nekin jo seinän läpi. Kaverin DNA-analyysin voi kuka tahansa teettää huomaamatta. Pomon Parkinsonin tai psykoosin tunnistaa älypuhelimella. Shakkia keinoäly oppi sadassa tunnissa mestaritasoon asti ilman, että kukaan oli shakkia keinoälyyn ohjelmoinut. Ohjelmat oppivat itse oppimaan esimerkeistä ja kokemuksistaan. Robotti pärjää jo hävittäjäkoneen ohjaamossa mestarilentäjää paremmin.

Laajennettu todellisuus, lidar ja materiaalitutka; me saamme superkatseen. Näemme tarkasti etäisyydet, materiaalit, kalorit, nopeudet. Näemme talojen ohi kulkiessamme asukkaiden nimet ja harrasteet. Näemme taistelutilanteessa valtimot ja hermot. Näemme merkityksellisen – riippumatta siitä, onko se fyysinen todellisuus vai kuviteltu tarina.

Parhaillaan viritellään koneita, jotka lentävät ikuisesti aurinkoenergialla. Koneet kuvaavat kaupunkia varpusen tarkkuudella ja nauhoittavat kaiken. Rikokset selviävät. Big data hahmottuu itsekseen. Emmekä enää tiedä tai hallitse sitä, mitä keinoäly meitä katsellessaan oppii.

Uudet materiaalit auttavat rakentamaan 20 kilometriä korkeita rakennuksia. Geenimuuntelu kehittyy. Tulevaisuuden nuoriso ei shokeeraa tatuoinneilla tai lävistyksillä vaan kasvattamalla nenän poskelle, korvan käsivarteen tai silmän niskaan. Videotatskat voivat tulla ensin. PR-firma luo perhoslajikkeen, jonka siivissä on asiakkaan logo. Puistossa puut ovat itsevalaisevia. Bakteerit valmistavat hakkerin tai terroristin autotallissa lääkkeitä, myrkkyjä, huumeita tai tavaroita.

Energia on halpaa auringon paistaessa. Se tuotetaan paikallisesti aurinkopaneeleilla tai pienillä fuusioreaktoreilla, kumpien hinta nyt sitten laskee nopeammin. Sähköverkkoja puretaan 2040 -luvulla viimeistään.

Ilmasto lämpenee, kunnes energia on halpaa. 2050-luvulla tapahtuu ehkä käänne. Hiilidioksidia käytetään raaka-aineena nanohiiliin perustuvassa tuotannossa. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien ääri-ilmiöiden vuoksi kaupungistunut sisäviljely on laajamittaista.

Patentti- ja ipr- järjestelmä on rapautunut 2000-luvun alun musiikki- ja video- sisältöjen tapaan. Digitaalinen tieto on joukkoistunut ja keinoälyistynyt. Teknologiarajapinnat ovat globaaleja. Robotit vaihtavat osaamista keskenään. Ihmisen isoin päätös on sen valinta, mihin keinoälyyn luottaa. Ihminen kertoo preferenssinsä ja kone valitsee keinot.

Mutta – teknologia on siis oppimista. Behavioristista, popperilaista ja gregoriaanista oppimista Dennettin tornin mukaan. Me opimme keinoja, joilla yksilö tai yhteiskunta saa aikaan haluamansa. Atomiräjähdyksen haluaja saa räjähdyksensä ja puhtaan veden havittelija puhtaan vetensä. Tuottavuus kasvaa jatkuvasti oppimisen myötä, kun tuottavuus ymmärretään yksilötasolla. Yhä enemmän yhä vähemmin omin uhrauksin. Toiseuden rajan tuolla puolen kärsivät ovat kärpäsiä.

Nyt pitää vetää henkeä! Kolmion nurkat on maalattu. Nyt alkaa peli.

Syntyykö tästä taivas, helvetti, vuoristorata vai vieteripelle? Jokainen uskoo siihen tulevaisuuteen, joka parhaiten sopii hänen mielenlaatuunsa.

Katsotaan ensin, kuinka teknologian kehitys voisi vaikuttaa ihmisyyteen.

Robert Heinlein kuvasi 50v takaisessa puheessaan rottakokeita Tofflerin myöhempää tulevaisuusshokkia ennakoiden. Rotta painaa tummaa nappia saadakseen palkinnon ja välttää vaaleaa, josta saa sähköiskun. Mikäli sääntöjä muutetaan liian usein, rotta käy epävarmaksi ja sen mieli sairastuu. Sama tapahtuu ihmiselle, jos ympäristö muuttuu ennakoimatta ja toistuvasti. Elämän valinnoilta ja tarinalta putoaa pohja. Nopeassa muutoksessa monen mieli siis järkkyy ja ihmisyys katoaa hulluuteen.

Työ on nykyajan tärkein identiteettiä luova merkitys. Opettajat, lääkärit ja autonkuljettajat ovat esimerkkejä voimakkaasta ammatti-identiteetistä. Näissä ryhmissä keinoälyn mahdollisuudet on kielletty tarmokkaasti. Torjunta muistuttaa freudilaisia minän tai superegon suojautumiskeinoja.

Kuolema kuuluu ihmisen tarinaan ja haluamme ikuistaa osan itsestämme. Nyt hiirten tervettä elinikää on saatu jatketuksi useilla eri keinoilla 30 prosenttia. Vuoteen 2050 mennessä eliniän pidentäminen vaikuttaa vasta odotuksiimme. Sitä ennen aivojen rakenne saatetaan siirtää tietokoneelle ja voimme käydä itsemme kanssa vuoropuhelua. Robotit voivat toimia klooneina ja hoitaa rutiiniasiat puolestamme. Tunnemme kuitenkin niiden aistimukset kuten omat raajamme. Alkavatko ne olla osa omaa minuuttamme. Monelle univormu on nyt sitä.

Keinomaailmassa voimme elää kuninkaina ja kuningattarina, jännittävää ja ruhtinaallista elämää. Jos sankarillinen pelastusyritys menee pieleen, heräämme henkiin terveinä aivan kuin missä tahansa pelimaailmassa.
Miten vaikuttaa geenimuuntelu – voimme valita jälkeläisiltämme pois ne taudit, joita emme heille halua, mutta voimme myös poistaa omia puutteitamme ja luoda itsellemme uusia ominaisuuksia.

Arvomaailma ohjaa valintoja. Kyse on priorisoinnista. Kun teknologia vähentää tarvittavia uhrauksia; kun se tekee suuriin tarinoihin liittymisen helpoksi, arvomme muuttuvat. Seinältä tuijottava paperinen juliste muuttaa valintojamme – kuinka valitsemme, jos mikään ei pysy salassa.

Miten meihin vaikuttaa se, että kasvattamamme ja opettamamme keinoäly muuttuu yhä useammassa asiassa meitä viisaammaksi? Pakenemmeko virtuaalimaailmaan, huumaammeko itsemme vai tyydymmekö lemmikeiksi?  Ja ovatko opettamamme keinoälyt varmasti ystävällisiä?

Voltaire totesi Candiden lopuksi, kun maailman raadollisuus ja loisto oli kaikki koettu, että tärkeintä on sittenkin puutarhanhoito. Mikä on tulevaisuudessa se meidän puutarhamme – kuinka moni kokee olevansa merkityksellinen toimija ja kuinka moni kadottaa itsensä rottakokeissa?

Läpi historian ihminen on osoittanut selviävänsä, vaikka olisi hoivattavan lemmikin, orjan tai vainotun saaliseläimen kaltaisessa asemassa. Jonkin tarinan silti tarvitsemme, johonkin merkitykselliseen meidän on liityttävä. Ehkä ihmiskunta liittoutuu nykyistä tiiviimmin keinoälyn kanssa. Transhumanismin seurauksena meistä voi tulla kyborgeja. Moni on jo nyt niin liimaantunut älypuhelimeensa, ettei askel ehkä ole kovin suuri.

Ihmisyys siis katoaa helposti teknologian syövereihin. Yhteiskunta on nykyihmisen tärkein liittolainen. Se määrää toimintamme puitteet, kerää verot ja auttaa ylös ojasta. Naapurit eivät sitä enää tee ja virtuaalinaapuri ei liene sen kummempi. Mutta jääkö yhteiskunnasta mitään jäljelle, kun teknologia toteuttaa itseään ihmisyyden suurten tarinoiden voimalla?

Yhteiskunta turvaa nyt erikoistumisen ja vaihdannan. Mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun keinoäly oppii robottien wikipediasta parantamaan tautimme, hoitamaan kasvimaamme, muuraamaan takkamme ja valmistamaan tavaramme? Ihmiset erikoistuvat, koska me olemme vain rajallisesti rationaalisia – aikamme ei riitä oppimaan kaikkea. Keinoäly voi hetkessä kopioida minkä tahansa osaamisen kaveriltaan.

Koneita käyttävän ihmisen ei tulevaisuudessa tarvitse erikoistua! Tämä ajatus iski minuun eräänä päivänä kuin pesäpallomaila. Olen aina tottunut johtamaan ajatukseni erikoistumisen ja vaihdannan tarpeesta. Nyt koetan päästä siitä ajatuksesta eroon, monet halaavat vielä uppotukkejaan.

Sarjavalmistuksesta on omat haittansa – kuljettaminen, hallinnointi, varastointi. Eivätkä ne sarjavalmisteet kaikille sovi. Keinoälyn ja robotisaation myötä yksilöllinen valmistus tarpeen mukaan on yhä useammin järkevää – ja sen osaa keinoälyn avulla tehdä kuka tahansa.

Tämä erikoistumisen loppuminen tarkoittaa kaupan loppumista. Jos jokaisessa kylässä on koneet koneiden tekemistä varten, aurinkopaneelit katolla ja Wikipediassa kaikki osaaminen koneiden luettavissa, ei ihmisen tarvitse ostaa mitään eikä palkata ketään. Kärjistän tarkoituksella; suunta on tämä. Perillä ei olla vielä vuonna 2050, mutta vaikutukset ovat rajut.

Vaihdannan vähetessä vähenee rahan tarve, palkkatyö ja veropohja. Suomen kaltaisen yhteiskunnan on yhä vaikeampi elää viennistä, jos muut valmistavat tarvitsemansa asiat yhä lähempänä markkinoita.

Eliitti väittää aineettoman omaisuuden muuttuvan tärkeämmäksi. Aineeton varmasti muuttuu tärkeämmäksi, mutta niukkuutta siitä tuskin tulee olemaan. Ilmakin on meille tärkeää. Jos maailmassa sata miljoonaa 3D-tulostinta valmistaa yhden Aalto-maljakon, kuka pitää kiinni niistä oikeuksista? Jos keinoäly oppii ja jakaa oppinsa muiden kanssa, kuinka osoitetaan, että joku tuli rikkoneeksi jotakin aineetonta omaisuutta? Tulevaisuuden maailmassa aineeton omaisuus useimmiten rapautuu.

Yhteiskunta voi toki kerätä rahansa verottamalla ihmisten itselleen valmistamia ja toisilleen lahjoittamia tavaroita tai palveluita. Mutta vaikeaa se on niiltä kerätä, jotka eivät rahaa tarvitse kuin veroihin.

Pohditaan nyt valtaa, koska se oli toinen yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Yhteiskunta menettää hyödyllisyytensä erikoistumisen saralla, mutta yksilöt alistavat toisiaan valtansa alle siitä huolimatta, jos vain hyötyvät itse. Yksilöt myös liittoutuvat puolustautumaan hyökkääjiltä.

Kirjassa A for Anything, Damon Knight kuvasi maailmaa, jossa esineitä ja jopa ihmisiä saattoi kopioida. Hän visioi tämän johtavan takaisin orjuuteen ja feodaaliyhteiskuntaan. Vahva joukko kaappaa haltuunsa tuottavuusvälineet ja luo keinotekoista niukkuutta. Tästä taitaa nykyäänkin olla kysymys, kun Pikettyn osoittamalla tavalla pääoman tuotto on suurempi kuin tuottavuuden kasvu, ja eriarvoisuus kasvaa, vaikka teknologisten syiden vuoksi tuottavuuserojen tulisi vähentyä.

Tarkastellaan tätä valtakysymystä. Ihmisiä voi keinoälyn avulla manipuloida entistä paremmin. Me elämme tietokoneiden meille välittämässä informaatiokuplassa. Trump esimerkiksi luottaa tähän. Toisaalta tiedollinen läpinäkyvyys lisääntyy ja mikään ei tunnu pysyvän salassa. Voi olla, että kyse on vain tunteesta. Ehkä en vain tiedä.

Mutta sen me tiedämme, että kännyköitä voi kuunnella ja ihmisiä katsella. Pian ikuisesti lentävät kamerat nauhoittavat kaiken varpusen tarkkuudella. Sosiaaliset verkostot ja sijaintitiedot ovat vapaata riistaa ja dronet tappavat kaikki terroristeiksi pelätyt tai muuten ikävät tyypit. AI tunnistaa puheluista tautimme ja tunteemme. Hiustyvestä voi piirtää kasvokuvan, perimässähän ne piirteet ovat. Facebook kertoo hiuksen omistajan.

Kuinka helppo on jonkin vauraan ja kekseliään ryhmän robottien ja keinoälyn avulla alistaa muut valtaansa. Keskiajalla sadat portugalilaiset ja espanjalaiset hevosmiehet alistivat miljoonat intiaanit. Taudit auttoivat ja biotekniikka tulee nytkin helposti avuksi.

Sijoitetaan vastavoimaksi satunnaisen afgaanin autotallissa tehty pieni nelikopteri tai tuhat sellaista. Olkoon lastina kranaatti tai pirskahdus tappavaa myrkkyä. Aurinkolentokone tuo kuolemanenkelit vaikkapa mikkelinpäiväksi tänne. Kopterit asettuvat portinpieliin ja autokatoksiin. Kopterin nähdessä maaliksi valitun syntisen, Facebookissa huonosti käyttäytyneen ihmisen, se lentää pään viereen ja räjähtää.

Me olemme pian saapumassa aikaan, jolloin tavallisista leikkikaluista saa muokattua tappavia aseita. Aseet voivat matkustaa rajojen yli huomaamatta. Niitä voi ohjata ja seurata harrastesatelliittien tai internetin avulla. Kyse voi olla sodasta, terrorista tai pelkästä kiristyksestä.

Puhutaan epäsymmetrisestä sodasta. Uudet sodat eivät kaihda keinoja eivätkä välitä rajalinjoista. Koska rintamaa ei synny, voi sota olla hyvinkin hidastempoinen. Kuvitelkaa esimerkiksi prioneilla tehty hyökkäys. Prionit sairastuttavat tartunnan saaneen kymmenien vuosien kuluessa. Sitä aiemmin kukaan ei ehkä huomaa mitään sotaa käydynkään.

On mahdollista, että joku keksii autotallissaan teknologian, jolla tapetaan koko ihmiskunta. Kompleksisuuden teorian valossa se ei ole onneksi helppoa, mutta teknologia on siis mahdollinen loppumme. Onko se myös mahdollinen alkumme? Olemmeko osa jonkin nörttijumalan kvanttitietokoneessa toimivaa peliä Matrix-tyyliin? Tiedemiehet yrittävät löytää siitäkin merkkejä. Kuinka tällainen tieto vaikuttaisi ihmiseen, että vain luulemme olevamme lihaa ja verta? Ihminen itse jo harjoittelee virtuaalimaailmojen kansoittamista ajattelevilla ja tuntevilla keinoälyillä.

Ihmisyys myyttisine haaveineen vaikuttaa teknologiaan erittäin paljon.

Mies kuuhun, se oli suosittu hanke. Manhattan -projektiin lähdettiin myös innolla. Suuriin tarinoihin on aina ollut tunkua. Ihminen haluaa olla merkityksellinen – osallisuus mihin tahansa historiaan jäävään kelpaa.

Ei tarvitse tyytyä historiankirjoihin. Ihminen voi Crispr -tekniikalla ikuistaa tarinansa uuden perhoslajikkeen perimään ja kuvansa sen siipiin.

Ihminen on vallanhimoinen. Me olemme sosiaalisiin hierarkioihin taipuvaisia laumaeläimiä. Valehtelemme, varastamme, käytämme väkivaltaa, mielistelemme, lahjomme ja käytämme kekseliäisyyttämme saadaksemme muut toimimaan tahtomme mukaan. Teknologioita ja yhteiskuntaa muokkaamme näihin tarkoituksiin ja näiden torjuntaan.

Yhteiskunta on ihmisen ja teknologian tavoin ajateltava aktiiviseksi omaksi toimijakseen, joka vaikuttaa muihin. Yhteiskunta ei ole passiivinen yksilöidensä summa. Ihmisyyteen kuuluu kyky ajatella asioita muiden näkökulmasta. Tunne samassa veneessä olemisesta syntyy meihin helposti. Pelaamme luonnostaan positiivisia summapelejä. Ajattelemme usein asioita yhteiskunnan, uskomamme yhteisen edun näkökulmasta. Liittoudumme muihin ja ajamme helposti yhteisiä etuja. Reguloimme teknologiaa. Yhteiskunta vaikuttaa siis sekä teknologiaan ja ihmisyyteen.

Enimmäkseen yhteiskunta on konservatiivinen. Laki ennen mua syntynyt myös jälkeheni jää, sanottiin vielä syntymäni aikaan, jolloin Suomessa oli vain vähän jääkaappeja ja kourallinen ihmisiä työeläkkeellä. Arava-säännöt kielsivät edes varaamasta tilaa jääkaapille, koska se oli luksusta.

Lait ja asenteet muuttuvat teknologiaa hitaammin. Koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa eivät maailman edistyneimmätkin maat ole olleet näin paljon jäljessä siitä, minkä tutkijat tietävät teknisesti mahdolliseksi.

Yhteiskunta alkaa muistuttaa patoa, jonka taakse kasautuu muutospotentiaalia. Mitä enemmän sitä kertyy ennen padon murtumista, sitä rajumpia ja yllättävämpiä muutokset ovat.

Michael Mannin mukaan vallanpitäjät saavan voimansa rakenteista. Yhteiskunnat ovat täynnään rakenteista valtaa. Poliittinen puhe keskittyy nykyään lähes yksinomaan näihin valtarakenteisiin ja kakunjakoon.

Historia todistaa yhä uudelleen vallanpitäjien pyrkimykset vahvistaa ja jäykistää niitä rakenteita, joihin heidän oma valtansa perustuu. Tämä estää uusia innovaatioita ja niistä hyötymistä. Jäykistyminen myös tyypillisesti johtaa eriarvoisuuden kasvuun. Suomessakin tämä näkyy nyt hyvin.

Jos eriarvoisuus ja jännite mahdollisen ja todellisen välillä kasvaa riittävän suureksi, pato aina murtuu ja valtarakenne sortuu. Historian valossa se tarkoittaa sotia, kansainvaelluksia ja vallankumouksia.

On aika lopetella tämä maailmoja syleilevä katsaus vuoteen 2050.

Ihmisyyttämme on koeteltu monin eri tavoin. Ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden aiheuttamat kansainvaellukset sekä teknologiset terroriteot ovat johtaneet vahvojen johtajien kaipuuseen satojen miljoonien kuoltua.

Mutta valoakin on näkyvissä. 2050 ihmiset ovat terveempiä ja taitavampia kuin koskaan. Halvan uusiutuvan energian, sisäviljelyn, robotisaation ja uusien materiaalien avulla köyhyys käy tarpeettomaksi. Robottisodat ovat ohi ja globaali riippuvuus aineettomasta tietoverkkojen älykkyydestä pakottaa kaikki hyväksymään rauhanomaisen elämäntavan.

Ihminen on luonut jumalansa, globaalin tietoisuuden, jonka hermosoluja me kaikki olemme. Jesuiitta Teilhard von Chardinin näkyjen omega-piste on siis toteutunut. Osa ihmisistä elää letkutettuna arkuissa ja kokee virtuaalimaailmojen ilot. Ihmisistä lisääntyvät vain ne, joille oikeat ihmiset ovat merkityksellisempiä kuin virtuaalimaailmojen prinssit ja prinsessat tai fyysisen maailman seksirobotit.

Virtuaalimaailmoissa keinoälyt käyttäytyvät, kuten olisivat todellisia ihmisiä. Nämä virtuaali-ihmiset pitävät pelaajia jumalinaan. Maapallon kaltaisia, miljardien keinoälyjen kansoittamia virtuaaliplaneettoja on enemmän kuin maailmassa on ihmisiä. Uusimmista keksinnöistä valtaosa tulee niistä virtuaalimaailmoista, joiden luonnonlait vastaavat omiamme.

Simpanssit ja gorillat on geenimuunneltu puhuviksi. Geenimuunnellut ja keinoälyllä laajennetut ihmiset elävät hyväksyttyinä muiden joukossa, kuten koeputkilapset nykyään. Ihminen on asuttanut Marsin ja Kuun. Asteroidien mainaus on käynnistynyt ja Proximaa tutkitaan.

Ihmisten maailma on läpinäkyvä. Kuka tahansa näkee mihin tahansa fyysiseen paikkaan. Läpinäkyvä maailma on osoittautunut ainoaksi keinoksi selvitä ihmisyyden haasteista. Tulevaisuus näyttää valoisalta.

Palaamme alkuun.

Insinöörikoulutuksen jälkeen pathos jää helposti ethoksen ja logoksen jalkoihin. Toivottavasti koitte silti iloa, kauhua, toivoa ja rakkautta.

Itse olen optimisti. Stuart Kauffman on todistanut matemaattisesti, että elämä on matemaattinen välttämättömyys. Elämä monimutkaistuu, ja väistämättä syntyy kasvavaa erikoistumista, vaihdantaa ja niitä kerroksellisesti toistuvia autopoieettisia, homeostaasiin pyrkiviä rakenteita, joita kutsumme soluiksi, elimiksi, eliöiksi, organisaatioiksi ja yhteiskunniksi. Meemiteoria osoittaa, ettei evoluutio toimi pelkästään geenien avulla. Ideoiden maailmassakin voi tapahtua itsenäistä kehitystä. Evoluution kehittämiä virtuaalimaailmoja on nyt No Man’s Sky -palvelussa pari miljardia erilaista planeettaa jokaista nyt elävää ihmistä kohden. Olemme matkalla kohti yhä suurempia tarinoita!

Kiitoksia ja hyvää tulevaisuutta!